Luther-kirkon vaiheita:
Uusgotiikasta funktionalismin mukaiseen pelkistykseen

 

Ensimmäinen rukoushuone Malminkadun varrelle 1878

Helsingin seudulla evankeliset olivat kokoontuneet parin vuosikymmenen ajan vuokrahuoneissa, kuten Kolmikulmalla karvarimestari Roslundin talosta vuokratussa suuressa huoneessa, ”karvarin kirkossa”. Tiloja oli vuokrattu myös Tarkk’ampujankadulta, Iso Roobertinkadulta sekä Lapinlahdenkadulta Lastenkodin talosta. 

Kauppias Birger Tallbergin keräämä ryhmä osti Helsingin kaupungilta 1877 tontin Malminkadun varrelta. Arkkitehti Theodor Höijer suunnitteli sille punatiilisen kaksikerroksisen rukoushuoneen, joka valmistui 1878. Evankeliumiyhdistys hankki talon hyväntekijöiltä omistukseensa ja sijoitti toimistonsa ensimmäiseen kerrokseen. 

  Theodor Höijerin suunnittelema ja 1878 valmistunutpunatiilinen kaksikerroksinen rukoushuone, joka sijaitsi osoitteessa Malminkatu 12. Sen paikalla on nykyinen seitsenkerroksinen toimistorakennus. Kuva: Sleyn arkisto.

Theodor Höijerin suunnittelema ja 1878 valmistunutpunatiilinen kaksikerroksinen rukoushuone, joka sijaitsi osoitteessa Malminkatu 12. Sen paikalla on nykyinen seitsenkerroksinen toimistorakennus. Kuva: Sleyn arkisto.

 

Tilavampi rukoushuone Fredrikinkadulle 1894

Liike kasvoi Helsingissä nopeasti. Kokoontumistilat ja toimisto kävivät ahtaiksi. Uutta rakennushanketta varten kerättiin varat. Arkkitehti Karl August Wrede suunnitteli uusgoottilaistyylisen rukoushuoneen parilletuhannelle sanankuulijalle aiemman rukoushuoneen viereen Fredrikinkadun puolelle. Rakennustöiden käynnistyessä 2.4.1894 paikalle kerääntyi Sleyn jäsenistöä yliasiamies Julius Engströmin johdolla veisaamaan ja rukoilemaan. Rukoushuone vihittiin ensimmäisenä adventtina samana vuonna.

  K. A. Wreden Fredrikinkadun varrelle suunnittelema rukoushuone, joka valmistui 1894. Kuva: Sleyn arkisto.

K. A. Wreden Fredrikinkadun varrelle suunnittelema rukoushuone, joka valmistui 1894. Kuva: Sleyn arkisto.

Goottilaista tyyliä oli vältelty evankelisen liikkeen rakennuksissa aiemmilla vuosikymmenillä, koska se viittasi korkeakirkollisuuteen. Tyylin vaihtuminen Wreden ensimmäisten luonnosten romaanisesta tyylistä uusgotiikkaan saattoi johtua Evankeliumiyhdistyksen 1890-luvun oppikiistoista, joissa osa papistosta ei pitänyt maallikkosaarnaajien edustamasta teologisesta linjasta. Toisaalta tyylin muutos arkkitehdin luonnosten välillä saattoi olla myös pelkästään makukysymys.

 

Höijerin suunnittelemaa vanhaa Malminkadun puoleista rakennusta muutettiin ja korotettiin kolmella kerroksella 1908 Albert Nybergin jugend-tyylisten suunnitelmien mukaan. Uudistuksen jälkeen viisikerroksiseen toimisto-, liikekiinteistö- ja asuinrakennukseen muutti muun muassa neljä vuotta aiemmin perustettu evankelinen ylioppilaskoti Iso Roobertinkadulta.

  Malminkadun rakennus vuoden 1908 muutosten ja lisäkerrosten rakentamisen jälkeen. Rakennuksen vasemmalla puolella pilkistää Fredrikinkadun varrella oleva rukoushuone. Kuva: Sleyn arkisto.

Malminkadun rakennus vuoden 1908 muutosten ja lisäkerrosten rakentamisen jälkeen. Rakennuksen vasemmalla puolella pilkistää Fredrikinkadun varrella oleva rukoushuone. Kuva: Sleyn arkisto.

 

Rukoushuoneesta Luther-kirkko ja julkisivusta pelkistetty 1931

 

Rukoushuoneen nimi muutettiin vuonna 1930 Luther-kirkoksi. Arkkitehti Hilding Ekelundin piirustusten mukaiset muutostyöt käynnistyivät huhtikuussa 1931 ja rakennukset saivat nykyisen ulkomuotonsa. Malminkadun puoleista toimitaloa korotettiin vielä kerroksella. Wreden piirtämää kirkkoa korotettiin puolestaan kolmella kerroksella ja jatkettiin Fredrikinkadun katulinjaan asti. Kirkkorakennus sai uuden funktionalismin mukaisen pelkistetyn julkisivun. Siitä tekee erikoisen se, että vanha Luther-kirkon uusgoottilainen punatiilinen sisäänkäynti jätettiin syvennykseen sellaisenaan. Kymmenen porrasaskelman korkeudella on kolme vankkaa suippokaarista puista pariovea. Niiden sekä kolmen korkean suippokaarisen koristeellisen ikkunan yläpuolella lukee rakennusvuosi 1894 ja raamatunkohtana rippikoulujen ulkoläksyistä tuttu pienoisevankeliumi Joh. 3:16. Syvennyksen yläpuolella uudessa julkisivussa on risti ja sen molemmilla puolilla kuvanveistäjä Gunnar Finnen taiteilemat enkelireliefit.

 

 

Yhdistelmäkuvassa vasemmalla K. A. Wreden suunnittelema, 1894 valmistunut uusgoottilainen rukoushuone. Oikeanpuoleisesta, 2014 kuvatusta näkymästä ilmenee, kuinka vanhan rukoushuoneen sisäänkäynti jäi 1931 remontissa funktionalismin mukaisen julkisivun syvennykseen.

 

 

  Luther-kirkon sisäänkäynti kesäkuussa 2014 kuvattuna ravintola Saint Helsingin aikana. 1931 valmistuneen julkisivun syvennyksessä on jäljellä 1894 valmistuneen uusgoottilaisen rukoushuoneen sisäänkäynti. Kuva: Martti Haverinen.

Luther-kirkon sisäänkäynti kesäkuussa 2014 kuvattuna ravintola Saint Helsingin aikana. 1931 valmistuneen julkisivun syvennyksessä on jäljellä 1894 valmistuneen uusgoottilaisen rukoushuoneen sisäänkäynti. Kuva: Martti Haverinen.

 
  Kuvassa Gunnar Finnen taiteilemat enkelireliefit Luther-kirkon sisäänkäynnin yläpuolella. Kuva: Olli Häkämies.

Kuvassa Gunnar Finnen taiteilemat enkelireliefit Luther-kirkon sisäänkäynnin yläpuolella. Kuva: Olli Häkämies.

 

Uudistuksessa kirkkosaliin tehtiin merkittäviä muutoksia, joiden jälkeen saliin mahtui tuhat henkeä. Tila sai alttarin ensimmäistä kertaa historiansa aikana. Gunnar Forsström taiteili Luther-kirkkoon pyöreän Kristus-lasimaalauksen (katso kuva), joka päätyi myöhemmin Tampereelle Sleyn Luther-taloon. Urakan valmistuttua tilan vihki kirkoksi 18.10.1931 kaksi piispaa, Max von Bonsdorff ruotsiksi ja Jaakko Gummerus suomeksi (kuvassa alla). 

  Fredrikinkadun rukoushuoneen nimi muu  tettiin Luther-kirkoksi 1930 ja remontin jälkeen sen vihki kirkoksi 18.10.1931 kaksi piispaa, Max von Bonsdorff ruotsiksi ja Jaakko Gummerus suomeksi. Kuva: Sleyn arkisto.

Fredrikinkadun rukoushuoneen nimi muutettiin Luther-kirkoksi 1930 ja remontin jälkeen sen vihki kirkoksi 18.10.1931 kaksi piispaa, Max von Bonsdorff ruotsiksi ja Jaakko Gummerus suomeksi. Kuva: Sleyn arkisto.

 

Talvisodan pommituksissa kirkko vaurioitui pahoin. Se korjattiin välirauhan aikana. Tämän jälkeen kirkkoa muutettiin enää vähän. Evankeliumiyhdistyksen toiminta hiipui muusta Suomesta poiketen Helsingissä 1960-luvulta lähtien ja kirkko jäi vähälle käytölle. Sleyn keskustoimisto muutti 1981 Malminkadulta muutaman korttelin päähän Lastenkodinkujalle. Evankeliumiyhdistys myi koko Fredrikinkatu 42:n ja Malminkatu 12:n kiinteistön 1989 vakuutusyhtiö Sammolle ja rakennusyhtiö Polarille, jotka saneerasivat ja laajensivat kiinteistöä.